Viljacast, jakso 1: Kaasu kuivurin lämmönlähteenä

Viljacast-podcastin ensimmäisessä jaksossa keskustellaan kaasun käytöstä kuivurin lämmönlähteenä. Kaasu yleistyy maatalouden laitteissa kiihtyvällä tahdilla sen tehokkuuden ja hyötysuhteen vuoksi. Kaasu ei tuota palaessaan lainkaan haitallisia päästöjä, vaan palamistuotteena on vain vettä ja hiilidioksidia. Jakson vieraina viljelijä Pekka Heininen jakaa kokemuksiaan kaasupolttimen käytöstä ja säiliönestekaasun toimittaja Kosan Gas Finlandin edustaja Lasse Kaitasalo kertoo kaasun hyödyistä.

Kaikki Viljacast-jaksot Arskametallin kaasupolttimet

 


Spotify

Youtube

 


 

Aloitetaanko sillä että esittelisitkö Lasse itsesi ja yrityksenne?
Lasse: Olen Lasse Kaitasalo, Kosan Gas Finland Oy:n avainasiakaspäällikkö ja vastaan meidän yrityksen myynnistä Suomessa ja valtakunnan laajuisesti. Kosan Gas yhtiönä on pohjoismaiden ja Suomen vanhin kaasuyhtiö. Vähän vanhempi ikäluokkahan ei nestekaasua välttämättä tunnista tuotteena, mutta tunnistavat kosanin. Syy tähän on se että Kosan on se yhtiö, joka on tuonut nestakaasun Suomeen 40-luvun lopulla.
 

Entäs Pekka, kertoisitko hieman itsestäsi?
Pekka: Nimeni on Pekka Heininen ja olen tuosta Ruskolta, Turun pohjoispuolelta. Olen tällainen osa-aikainen viljelijä kasvinviljelytilalla, jossa tehdään kolmen tilan kanssa vahvasti yhteistyötä. Ollaan pyritty löytämään tässä yhteistyön edut ja haettu tehokkuutta sitä kautta.

Meille tuli kuivurin korjaustilanne vastaan tuossa vasta 2019 syksyllä, kun tilalla oli läheltäpiti-tilanne tulipalon muodossa, joka saatiin onneksi ensisammutuksella hoidettua. Lämmönlähde kuitenkin vauroitui siinä niin pahasti, että voitiin harkita miten se jatkossa toteutetaan, että jatketaanko öljyllä.

Minulla oli aikaisemmin tullut nestekaasun teho tutuksi bitumin käsittelyssä ja kattohuovan asennuksissa. Kuivauskäytössä kaasuun tutustuin valtion viljavarastolla Korialla, kun tehtiin iso kattoremontti vuonna 2007. Sitten kun tuli tämä tilanne että lähdettiin tekemään tällaista korjausinvestointia, niin näillä tiedetyillä eduilla ja hyödyillä päädyttiin valitsemaan kaasu polttoaineeksi.

Miten projekti muuten eteni?
Pekka: Kun kaasu oli valikoitunut energialähteeksi, niin sen jälkeen rakennusvalvonnan ja pelastusviranomaisten kanssa käytiin läpi, että millainen se lupaprosessi on, kun pysytään siellä alle 5000 kilon kaasumaksimimäärässä, eli silloin kun ollaan tällaisessa kevyemmässä, paikallisessa pelastusviranomaisen lupamenettelymallissa. Sitten keskusteltiin tietenkin miten kaikki muu siihen liitetään ja kuivuritoimittajien kanssa käytiin läpi eri vaihtoehdot. Näistä kolmesta kotimaisesta toimittajasta valikoitui sitten Arskametallin laitteisto Tecflamen polttimella.

Tuliko teille oma vai vuokrasäiliö?
Pekka: Meille tuli vuokrasäiliö, todettiin se helpoimmaksi tässä kohtaa, kun käsitellään paineastiaa ja siinä on nämä omat tarkastus- ja lupa-asiat.
 

Lasse, kertoisitko mitä etuja kaasulämmityksessä on verrattuna esimerkiksi öljyyn?
Lasse: Hyötysuhde on se suurin etu. Eli kaasu ja tässä tapauksessa nestekaasu on puhtaimmin palava energianlähde, kun kaikki paloilma johdetaan sinne viljan joukkoon, toisin kuin öljyllä, jossa pitää olla lämmönvaihdin välissä ja savupiippu, josta menee osa tuotetusta lämmöstä harakoille. Kaasu on myös erittäin tehokas energianlähde, varsinkin jos mennään rehukuivaukseen, niin kaasulla saa aivan tolkuttoman kovia lämpötiloja aikaiseksi kohtuullisen helposti. Sitten jos osuu märkä vuosi kohdalle, niin teho riittää siihen että sen viljan oikeasti saa kuivaksi.

Mitä eroa eri kaasumuodoilla on?
Lasse: Suomessa puhutaan käytännössä kolmesta eri kaasutyypistä. Viljankuivauksessa käytettävä nestekaasu on tuotteena propaania. Ne kenellä kotona tai mökillä on kaasugrilli, niin tuote on siis samaa kuin siinä grillin alla olevassa pullossa. Maakaasua sellaisenaan ei saa käyttöönsä kuin maakaasuputken varrella oleva toimija. Sitten on biokaasua jota tuotetaan mädättämällä kaatopaikoilla ja erillisillä mädättämölaitoksilla. Maakaasu ja biokaasu ovat tuotteena metaania.

Kaasuautojen tankkiin on saatavana kahta kaasulaatua. Toinen on biokaasu jota toimitetaan säiliöautolla kohteeseen. Tankata voi myös maakaasua mutta koska ei olla putkiverkon varrella, niin se maakaasu on nimeltään CNG eli Compressed Natural Gas, suomeksi kokoonpuristettu luonnonkaasu. Nämä on ne kaasutyypit, mutta käytännössä Suomessa viljankuivurille se käytettävä kaasulaatu on nestekaasu.

Kun viljelijä alkaa harkitsemaan kaasuun vaihtamista, niin mitä kaikkea silloin pitää ottaa huomioon?
Lasse: Ensimmäinen juttu on varmaankin se, että suunnittelee sen kuivurin sijoituspaikan siten, että kaasulaitteet voi sijoittaa tontille. Nestekaasusäiliöllä on tietyt turvaetäisyydet jotka täytyy ottaa huomioon. Ei ole tosin vielä kertaakaan ollut sellaista kuivurikohdetta, jossa tämä olisi ollut ongelma.

Viljelijän on hyvä olla yhteydessä kaasutoimittajaan jo silloin kun hän pohtii näitä eri kuivurivaihtoehtoja. Esimerkiksi tukihakemusta laatiessa pitää yleensä olla jo jonkinlainen käsitys siitä mitä nämä kaasulaitteet maksaa, niin siinä on hyvä olla se tarjous jo matkassa. Eli siinä vaiheessa kun kuivuritoimittajien kanssa neuvottelee, niin olisi hyvä ottaa myös meihin yhteyttä.

Millaiset toimitusajat teillä on?
Lasse: Käytännössä jos oikein kiireellä mennään niin pari kuukautta ja saadaan jopa nopeamminkin. Mutta jos pysytään sellaisessa tolkullisessa aikataulussa, niin viimeistään jos seuraavalle kuivauskaudelle haluaa laitteistot, niin ennen kuin lumet ovat sulaneet pitää olla meihin viimeistään yhteydessä. Mutta useimmitenhan nämä projektit on sellaisia että valmistellaan vuosi 2020, neuvotellaan vuosi 2021 ja kesällä 2022 rakennetaan.
 

Pekka, millainen oli viime syksyn kuivaussesonki ja kuinka paljon kaasua teillä kului?
Pekka: Viime syksy oli meidän alueella aika helppo kuivausvuosi pääosiltaan. Meillähän on tällainen yhteenliittymä sillä tavalla että tehdään yhden koneketjun, yhden korjuuketjun perässä kuivausta, ja sitä viljaa sijoitetaan sitten missä kippaustilaa on, kun meillä on varsin suorituskykyinen puintikalusto siinä. Kuivataan vähän ristiin sillä tavalla. Mutta sanotaan nyt niin että kuivaussesonki oli aika pitkä, kun meilläkin oli kuminaa ensimmäisenä kuivauksessa heinä-elokuun vaihteessa ja rapsia kuivattiin vielä lokakuussa.

Sitten taas kun puhutaan kaasun määristä, niin tärkeämpää on mielestäni puhua siitä tehosta, puhtaudesta ja Lassen mainitsemasta hyötysuhteesta. Itse ymmärsin hyvin keskustelun alkuvaiheessa sen niin, että siinä milloin menisi 10 000 litraa öljyä, niin kaasua menee vain 6000-7000 kiloa. Ja niinkuin jokainen viljelijä tietää niin jonain vuonna voi mennä 5000 litraa ja toisena 20 000 litraa öljyä, niin sitä on tosi vaikea verrata. Eli kaasun hyötysuhde on se isoin juttu tässä.

Kuinka usein teille toimitettiin kaasua käyttökaudella?
Pekka: Meillä on aika hyvä tämä Turun talousalue, eli täällä nämä kaasusäiliörekat kulkevat kuutena päivänä viikossa, eli saatavuus on hyvä. Tottakai kun kaasuprojektia alkaa suunnittelemaan, niin kannattaa selvittää ne etäisyydet. Mutta niinkuin Kosanillakin on tämä automaattinen järjestelmä, niin ei se kaasun saatavuus varmaan tule kenellekään ongelmaksi, jos se logistiikka suunnitellaan hyvin. Meillä ei ole koskaan ollut kaasun saatavuuden kanssa ongelmia, vaan kaikki on toiminut erinomaisesti.
 

Kertoisitko Lasse hieman tarkemmin siitä, mitä Kosan Gas Finland voi asiakkailleen tarjota?
Lasse: Päällimmäisenä on tietysti se kaasu. Siinä vaiheessa kun kuivuritoimittaja on valittu, niin me keskustelemme heidän kanssaan siitä, mitkä laitteet heiltä tulee kaasupuolelle ja mitä muuta siihen kuivuriin tarvitaan. Eli käytännössä sovitaan se laippaliitos josta rajapinta vaihtuu ja meiltä tulee tarvittavat paineenalennuslaitteet, kaasumaisen kaasun putkisto, nestemäisen kaasun putkisto, höyrystinkeskus, kaasusäiliö ja sitten sinne säiliöön se kaasu itsessään.

Ennen kuin mitään ollaan vielä asennettu, niin meidän puolelta valmistellaan asiakkaan puolesta lupadokumentaatio, riskianalyysit ja räjähdyssuojausasiakirja, muun muassa. Autetaan myös rakennusluvan hakemisessa. Mikäli mennään suurempaan kokoluokkaan eli varastoidaan yli 5000 kiloa kaasua, niin silloin siirrytään Tukes-luville ja avustamme siinä lupaprosessissa. Jos Tukes-luville mennään, niin täytyy olla Tukes-tentin suorittanut käytönvalvoja ja hänelle varavalvoja. Me koulutamme käyttäjän siten että hän läpäisee sen tentin. Tentti voi kuulostaa pelottavalta sanalta, mutta mitään pohjakoulutusvaatimuksia ei ole, eli luku- ja kirjoitustaitoinen sekä normaalin talonpoikaisjärjen omaava henkilö sen tentin pystyy suorittamaan.

Kun kuivuria rakennetaan niin meidän tekniikka on yhteydessä kuivuritoimittajan tekniikkaan ja he pitävät huolen siitä että laitteet tulevat oikea-aikaisesti asennettua ja koekäytettyä, sitten suoritetaan käyttöönottotarkastus ja koulutetaan asiakas käyttämään niitä laitteita. Täysi paketti.

Sitten kun lähdetään tätä yhteistä matkaa eteenpäin kulkemaan, niin niinkuin Pekka tuossa jo mainitsikin, asiakkaamme on liitetty meidän automaattiseen kaukovalvontajärjestelmään, jolloin me huolehdimme siitä että asiakkaalla on kaasua säiliössä. Kaksi puhelua asiakkaalta edellytetään vuodessa: silloin kun hän tietää milloin on lähdössä pellolle puimaan ja sitten kun lopetetaan kuivaaminen eli tiedetään pärjättävän sillä jäljellä olevalla kaasulla loppusyksy. Siinä välillä me huolehdimme että asiakkaalla on kaasua säiliössä.

Lisäksi sitten kun mennään vuosia eteenpäin niin huolehdimme siitä että laitteet tulevat huolletuksi. Kaasusäiliö kun on paineastia niin pidetään huoli että määräaikaistarkastukset tulee tehtyä ajallaan.

Vaativatko kaasujärjestelmät käyttäjältä mitään huoltotoimenpiteitä?
Lasse: Käytännössä neste-esteen tyhjentäminen on oikeastaan ainut, ja sitten normaali valvonta, eli täytyy huolehtia että kaikki on silmämääräisesti kunnossa. Aika ajoin pitää käydä katsomassa höyrystinkeskusta ja säiliötä. Kaasulaitteisiin sinänsä ei tarvitse eikä oikeastaan saakkaan puuttua, koska se on luvanvaraista hommaa.

Missä hintaluokissa nämä teidän järjestelmät liikkuu?
Lasse: Jokainen kohde on yksilöllinen niin se riippuu hyvin pitkälti siitä, että minkä kokoluokan kuivurista puhutaan. Ensin päätetään kuivurin koko, sen jälkeen kuivuritoimittaja päättää minkäsuuruisen polttimen se laitteisto vaatii. Se taas määrää sen, minkä kokoinen höyrystinkeskus tarvitaan. Sitä kautta tullaan taaksepäin siihen kaasusäiliöön, eli päätetään minkä kokoinen se on. Jos on vaikka tällainen laitteisto niinkuin Pekka kertoi millainen heillä on tilalla, niin muutamasta kymmenestä tuhannesta puhutaan, riippuen mitä kaikkea siihen laitetaan. Siitä lähdetään menemään ylöspäin eikä ylärajaa oikeastaan ole.

Kaikki alalla olevat tietävät että tilakoot ja laitekoot kasvavat kaiken aikaa. Mulla on ollut sellaisia asiakkaita jotka ovat kertoneet, että aikanansa isäukko rakensi 250 hehtoisen kuivurin ja tilan siirtyessä sanoi että “poika, ikinä sun ei tartte uutta kuivuria tehdä.” Ja totuushan on se, että tänä päivänä jokainen sukupolvi ainakin yhden uuden kuivurin tekee, ja se on aina tuplaten isompi kuin edellinen.

Mitä kustannuksia vuokrasäiliöstä tulee?
Lasse: Se on käytännössä säiliön ja höyrystinkeskuksen vuosivuokra, lähetään taas kerran skaalaamaan siitä että mitä isommat vehkeet niin sen enemmän se tietysti maksaa. Karkeasti muutamasta tonnista ylöspäin. Jokainen kohdehan rakennetaan räätälöidysti, eli siihen kohteeseen sopiva höyrystin, sopiva säiliö ja niiden asentaminen.

Kenelle tarjoaisit lämmönlähteeksi kaasua?
Lasse: Kaikille moderneille viljelijöille jotka etsivät varmatoimisuutta, helppokäyttöisyyttä, hyvää säädettävyyttä, helppoutta ja tehoa. Kuivurikoon alaraja lähtee noin 450 hehdosta. Käytännössä se on niin että mitä suurempi kuivuri, sen suurempi hyöty kaasusta on. Kun ajatellaan sitä että kun lyödään märkä satsi sinne sisään ja tarvitaan lämpöä, niin kuivurin automatiikka huolehtii siitä, että poltin ajetaan ylös ja sieltä tulee heti kuumaa. Sitten kun anturit mittaa kosteutta ja toteaa viljan olevan riittävän kuivaa eikä enää tarvita puhtia, niin automatiikka kääntää tehot alas ja se on kylmä se kone.
 

Olisiko sinulla Pekka antaa jotain vinkkejä muille viljelijöille, jotka harkitsevat kaasun käyttöä?
Tuossa sivuttiinkin noita velvoitteita ja paineastian tarkastuksia ja muita, niin on hyvä muistaa, että velvoitteita on siellä öljynkin kanssa. Jos ne velvoitteet laiminlyö ja sattuukin vahinko, niin aika ankariakin rangaistuksia voi tulla. Pohdin tässä siis itse sitä että meilläkin oli jo aika iäkkäät öljysäiliöt ja ne pitäisi nyt ottaa tarkistukseen, ovat siis tyhjennettyjä jo. Kun aiemmin kuivuria varten oli toistakymmentä tuhatta litraa öljykapasiteettia, niin niitä ei tarvitse enää murehtia.

Tulin itseasiassa kaasuautolla tännekin paikalle. Valmisteveron palautusta ei nestekaasusta tällä hetkellä saa maataloudessa ja se on ihan uskomaton juttu. En ymmärrä, miksei tätä ajeta kovempaa eteenpäin. Se pitäisi saada kohdalleen ja uskon että tässä on tehtävää näille energian- ja laitteistontoimittajille jatkossa, että saataisiin se yhdenveroiseksi. Pitäisi saada tämä vihreä näkemys myös sinne päättäjiin.

Projektia kannattaa alusta asti suunnitella yhteistoiminnassa kaikkien rakennusvalvonnan ja muiden viranomaisten kanssa. Sillä tavoin se menee hyvin, kun ajoissa suunnittelee. Kannattaa myös ottaa se vanha sääntö mikä kaikessa tekniikassa on, että sulla on se oma sähkäri, putkimies ja öljylämmityspuolella se öljypoltinasentaja, niin tässä on hyvä olla se niinkutsuttu kaasuasennus- / säätöliike. Turun alueella on paljon ammattitaitoisia ihmisiä tähän ja se luo turvaa, että palvelut löytyy lähistöltä.