Mitä Luonnonvarakeskus tekee?
Luonnonvarakeskus eli tuttavallisemmin Luke on asiantuntija- ja tutkijaorganisaatio luonnonvarojen kehityksen ja kehittämisen äärellä, ja luonnollisesti sitten sidoksissa myös luonnonvaroja lähellä olevan elinkeinojen kanssa.
 

Millainen toimenkuvasi on siellä?
Olen ollut pitkään Lukessa ja sitä ennen MTT:ssä tutkijana, erityisesti peltokasvien, viljojen, palkokasvien ja öljykasvien kasvitautien kanssa ja ehkä nykyään vielä laajemmin kasvien kokonaisterveyden kanssa. Eli kehitetään ja pohditaan niitä tekijöitä joilla edistetään kasvien hyvinvointia turvallisesti ja kannattavasti.
 

Miten eri peltokasvit saadaan kestämään paremmin erilaisia tauteja?
On oikeastaan kaksi puolta tässä asiassa, eli se että miten voimme vaikuttaa siihen viljeltävään kasvilajiin, ja sehän tulee pitkälti tämän geneettisen kestävyyden kautta. Sen kehittäminen on siis kasvinjalostuksen työmaa ja meillä sekä Suomessa että Euroopassa, mistä meillekin pääsääntöisesti viljeltävät kasvilajikkeet tulevat, niin tämä kehitystyö tautikestävyyden edistämiseksi on ollut tosi vilkasta ja tuloksellista. Lajikkeiden kestävyys on kehittynyt huomattavasti.

Sitten se toinen puoli, eli mihin viljelijä toimillaan voi enemmän vaikuttaa on se, että pyritään vaikuttamaan taudinaiheuttajien määrään sillä tavalla etteivät ne pääsisi siellä meidän peltoympäristössä runsastumaan. Näissä keinoissa painopiste on erityisesti näillä ennakoivilla toimenpiteillä, eli pitkällä aikavälillä pyritään pitämään tasapaino yllä, etteivät yksittäiset taudinaiheuttajat siellä ottaisi tilaa valtaansa.

Näissä toimenpiteissä erityisesti se luonnon monimuotoisuus on se päivän sana, eli sillä voidaan turvata paljon, niin myös täällä meidän peltoviljelyssäkin. Eli käytännössä tutulla viljelykierrolla, että vaihdellaan viljalajia vuodesta toiseen, koska suurin osa meidän taudinaiheuttajista ovat hyvin isäntävalikoivia, eli ohralla, herneellä, härkäpavulla on omansa. Vaihtelemalla kasvilajia vuosien välillä samalla lohkolla pystytään pitämään taudinaiheuttajatasot matalalla.

Maanmuokkaus on yksi keino jolla pystytään vaikuttamaan, mutta se ei ole ihan niin yksiselitteistä kuin tämä viljelykierto on. Muokkausväli vaikuttaa hieman eri tavalla eri taudinaiheuttajiin ja siinä tulee vielä voimakkaammin ehkä tällaiset lyhyt- ja pitkäaikaiset vaikutukset. Mutta on hyvä tiedostaa tämäkin asia. Sitten on kasvukauden aikana tehtävät toimenpiteet ja torjuntatoimet, eli siemenen peittaus.
 

Onko kemiallisilla torjunta-aineilla jotain negatiivisia haittavaikutuksia?
Kemialliset torjuntavalmisteet ovat siis synteettisesti valmistettuja tehoaineita, jotka eivät luontaisesti meidän ympäristöömme kuulu. Tosin moni näistä kemiallisista aineista ovat luonnosta lähtöisin mutta käyneet tämän synteettisen prosessin. Tottakai se ihannetila olisi se ettei jouduttaisi tuotannossa käyttämään sellaisia valmisteita jotka eivät luontaisesti siihen ympäristöön kuulu.

Se minkälaisia vaikutuksia näillä on ympäristöön, niin enemmän on meillä tietoa tuhohyönteisten torjunta-aineista, joilla on selkeästi haitallisia vaikutuksia muihin hyönteisiin ja pölyttäjiin. Mutta kasvitautipuolella tiedetään ainakin se että niiden käyttö on turvallista, jokainen tehoaine ja valmiste käy hyvin syvällisen ympäristö- ja turvallisuusterveysprosessin läpi ennen kuin se hyväksytään Suomessa tai EU:ssa markkinoille. Lähtökohtaisesti ollaan hyvällä pohjalla. Mutta toki niin kuin sanoin, niin aina kun ollaan tekemisissä valmisteiden kanssa jotka eivät ole suoraan siihen ympäristöön kuuluvia, niin siellä saattaa olla tekijöitä joista meillä ei ole tietoa.

Lisäksi jos nojataan vain kemialliseen kasvinsuojeluun niin on nämä resistenssiriskit. Meillä on nyt jo paljon Keski-Euroopastakin tietoa siitä, että valmisteet joiden pitäisi tehota tiettyihin taudinaiheuttajiin, niin eivät enää tehoa. Populaatiot ovat kehittyneet niin että on muodostunut kestävyyttä. Sen takia tällainen eri torjunta-aineiden monipuolinen yhteiskäyttö on toivottavaa, ettei nojata yhteen ainoaan ratkaisuun.
 

Mitä muita torjuntakeinoja sitten on kuin nämä kemialliset?
Viljelytekniset toimet eli viljelykierto siellä taustalla on tietenkin yksi, biopohjaisten valmisteiden kanssa on tehty kovasti kehitystyötä ja sieltä on saatu ihan hyviä tuloksiakin. Biopohjaisissa valmisteissa on aina se vaativa tilanne, että kun kyseessä on eliö, niin sen vaikutus ja tehokkuus on sidoksissa ympäristöön, ja voi olla vaikeaa saavuttaa stabiili teho ja sen tuotteistaminen voi olla hankalaa, mutta sielläkin on todella paljon päästy eteenpäin ja kehitystyö jatkuu. Sitten uutena mitä meillä täällä Suomessakin on tutkittu ja selvitetty ovat nämä valon eri pituuksien ja pitoisuuksien vaikutukset, joista tämän led-valon käyttö oivana esimerkkinä.

Tätä Marjan mainitsemaa valoteknologiaa käytetään esimerkiksi meidän valmistamissa WiSDOM-rikkaseuloissa, joissa tähän meidän valmiiksi suosittuun rikkaseulaan on kiinnitetty tehokkaat siniset valot, jotka ei aiheuta mitään UV-säteilyä tai ole ihmisille vaarallisia, vaan ne poistavat homeita viljan pinnasta. Teknologia on kehitetty yhteistyössä salolaisen LED Tailor Innova7ionin kanssa. Tätä valoa käytetään useimmiten sairaaloissa, kouluissa ja vaikka ruokakaupoissa. Näillä valoilla varustettu rikkaseula on ollut useilla testitiloilla käytössä ja he ovat lähettäneet viljanäytteitä, jotka Luonnonvarakeskus on sitten tutkinut.
 

Kertoisitko Marja, miten olet tullut tähän projektiin mukaan?
Noin viisi vuotta sitten erään viljelijän kanssa yleisesti vain keskusteltiin, olisiko jotain tällaisia vaihtoehtoisia keinoja olemassa, mitä pystyttäisiin tiloilla hyödyntämään. Silloin tuli puheeksi myös aallonpituuksien vaikutukset. Taisi olla jopa samana päivänä kun näin Salon Seudun Sanomista LED Tailorista kertovan jutun jossa he avasivat taustaansa ja sitä miten ovat kehittäneet tätä valoteknologiaa sairaalaympäristöihin.

Siinä sitten kahden langan yhdistyminen kävi mielessä, että voisiko tässä olla mahdollisuuksia myös kasvipuolella? Soitin sitten LED Tailoriin Mikalle ja hän nappasi asian hoitaakseen. Siitä lähdettiin ruohonjuuritasolta eli yksittäisten viljanäytteiden kanssa tutkimaan, onko mitään vaikutusta nähtävissä. LED Tailor selvitti niitä sopivia aallonpituuksia ja haettiin sitä kasvimaailmaan sopivaa teknologiaa ja erilaisten kehityspolkujen jälkeen ollaan nyt tässä tilanteessa.
 

Millaisia tuloksia olette näistä näytteistä saaneet?
Tutkittavina kasveina on ollut ohra, vehnä ja kaura. Näissä ne taudinaiheuttajat joita on selvitetty on olleet fusarium-sienten aiheuttamat punahomeet ja tyvitaudit. Nämä punahomeet ovat olleet nyt paljon keskustelun alla niiden tuottamien toksiinien ja niiden yleistymisen vuoksi. Ohralla on tutkittu myös verkkolaikku. Sen jälkeen kun ensimmäistä kertaa huomattiin että jotain siellä taudinaiheuttajassa tapahtuu valon alla ja lähdettiin sitä teknologiaa säätämään ja etsimään sopivia ajoituksia, että kuinka pitkäkestoisia pätkiä tarvitaan, niin kyllä sieltä tuli selkeä säännönmukaisuus siitä, että tällä valolla pystytään elävien taudinaiheuttajien määrää siinä jyvän pinnalla vähentämään.
 

Jos tulokset ovat olleet vaihtelevia, niin mistä se on voinut johtua?
Varsin monesta tekijästä, eli kun on kaksi elävää organismia, kasvista peräisin oleva siemen sekä se sieni, niin niiden tekijät varmasti vaikuttavat siihen tehoon myös. Sienessä suurimmat tehoon vaikuttavat tekijät ovat sienen määrä eli kuinka runsaana se on siellä. Mekin laskemme tehokkuutta prosentteina, eli jos sientä on tosi vähän, se helposti menee sinne 50% tehokkuuteen, eli vähän suhteellisia käsitteitä.

Lisäksi se kuinka syvälle sieni on tunkeutunut siemenessä, se on sellainen osa-alue josta emme vielä tiedäkkään, miten se toimii suhteessa sen siemenen ytimeen. Mikäli se sieni on ollut jo siellä jo kukinnasta alkaen, niin pääseekö se valo riittävän syvälle? Vielä on siinä meillä selvitettävää.

Toisaalta sen kasvin ja siemenen kannalta oleellista varmasti on se siemenen kosteus, vesipitoisuus. Olettaisin että tällaisessa valo-aallossa siemenen kosteudella on varmaan oma vaikutuksensa, mutta sitä ei ole vielä tässä yhteydessä tutkittu. Myös se ympäristön puhtaus toki vaikuttaa, eli mitä vähemmän siellä on muuta organismia häiritsemässä sen valon läpäisevyyttä, esimerkiksi kuivurissa jos viljan joukossa on paljon roskia, rikkasiemeniä, pölyä, niin ne heikentää valotehoa.
 

Voisiko sininen valo joskus tulla korvaamaan kemiallisen peittauksen?
Toki toivomme näin, että tämä olisi yksi niistä keinoista joilla hallita siemenlevinnäisiä taudinaiheuttajia tulevaisuudessa, koska tarvitsemme useita keinoja, emme voi nojata vain yhteen. Tämä maailma on niin vilkas ja muuttuvainen tuolla taudinaiheuttajien puolella että kaikki keinot on tervetulleita, erityisesti ne joilla tiedetään ettei ole haittavaikutuksia ja ovat turvallisia ja kannattavia käyttäjälle.