Viljacast, jakso 3: Kaksoiskuivaus

Viljacastin kolmannessa jaksossa keskustelemme kaksoiskuivauksesta, jossa vilja kuivuu toisessa kuivurissa samalla, kun toinen jäähdyttää, tyhjentää ja täyttyy. Jaksossa vieraana viljelijät Juha-Pekka Vaha ja Tero Mattila, jotka hyödyntävät kaksoiskuivausperiaatetta osakeyhtiömuotoisena JT-Nisu Oy:n kautta.

Kaikki Viljacast-jaksot Arska-viljankuivurit

 


Spotify

Youtube

 


 

Mitenkäs teillä on kevät sujunut?
J-P: No ihan hyvin, sikalaremonttia ollaan tehty porsituspuolella, lattiat ja kalusteet uusittu. Meillä on molemmilla sikatuotantoa, minulla on yhdistelmäsikala, emakoita, lihasikoja sekä porsaita, ja Terolla lihasikala.
 

Kertoisitteko hieman lisää itsestänne ja tiloistanne, mitä teillä on viljelyksessä?
J-P: Tilani sijaitsee Somerolla ja tuotantosuunta on sianlihan tuotanto ja viljanviljely. Pääasiassa viljellään rehuviljaa mikä menee sikalan kautta, jonkun verran menee leipävehnää ja jos viljelyksessä on öljykasveja, niin myyntiin.

Tero: Minulla tila on Kosken puolella Someron rajalla, fyysinen välimatka meidän tiloilla on vain pari kilometriä. Viljelyä siinä on sen verran että rehut itselle ja jonkun verran leipävehnää ja kauraa menee myyntiin.
 

Teillä on siellä Teron tontilla Koskella yhteinen 1000 neliön Arska-pakettikuivaamo. Mitä se pitää sisällään?
J-P: Siellä on kaksi viidensadan hehdon kuivauskaappia, Alfaflamen biokattila ja kaksi kaatomonttua. Sen toimintaperiaate on sellainen että toinen kuivuri kuivaa ja toinen jäähdyttää, kun jäähdytys on loppunut, niin vaihdetaan uusi satsi odottamaan kuivausta.
 

Miten päädyitte biolämpöön?
Tero: Kyllä se on ollut mielessä monena vuonna, öljynkulutus on tuntunut aika mahdottomalta kuivauksessa, niin jokin vähän halvempi ratkaisu siihen piti löytyä. Eli aika puhtaasti taloudelliset puolet siihen ajoi. Ja sitten tietysti se kun vanha kuivurit alkoivat olemaan jo tiensä päässä, niin jos niihin olisi lähtenyt kaikkiin tekemään bioratkaisua, se olisi tullut tolkuttoman kalliiksi. Yhteen isoon päätymällä päästiin aika paljon kustannustehokkaampaan ratkaisuun.
 

Mistä teille tulee hake?
J-P: Osa tulee omasta metsästä, pääasiassa ostetaan hakepuuta.
 

Eli teillä oli molemmilla vanhentuneet kuivurikoneistot jotka tarvitsivat uusimista. Lähtikö tämä projekti siitä sitten liikkeelle?
Tero: Kyllä se siinä pontimena oli. Ensin itse mietin kaikenlaisia ratkaisuja, myös vanhan kuivurin viereen harkitsin vaunukuivuria. Sitten aloin sitä bioratkaisua miettimään. Mielestäni se biokattila toimii parhaiten kaksoiskuivurissa, jottei kattilan toimintaa tarvitse koko aikaa ajaa alas ja ylös. Kaksoiskuivurisysteemi tuntui raskaalta ratkaisulta toteutettavaksi yksinään, joten ehdotin sitten Juha-Pekalle josko lähdettäisiin kimppaan, niin saataisiin sitten järkevämpi ratkaisu toteutettua.
 

Oliko teillä yhteistyötä jo aiemmin, että uskalsit ehdottaa naapurille?
Tero: Kyllä meillä on aika paljon yhteistyötä, on yhteistä ruiskua ja muuta siinä.
 

Se on varmasti tärkeää että on tuttu kaveri siinä projektissa mukana. Miten projekti käytännössä sitten lähti liikkeelle?
Tero: Vuonna 2016 laitettiin tarjouskierros liikkeelle, meillä oli jonkunnäköinen pohja millainen haluttaisiin, ja se alkoi siitä virittymään siihen lopulliseen muotoonsa kun saatiin vähän ensimmäisiä suunnitelmia. Kun ehdotin sitä kahta kippausmonttusysteemiä joka meillä on, niin melkein kaikki sen tyrmäsi ja sanoi ettei sitä tarvita eikä kellään sellaista ole. Olen sitä asiaa miettinyt kuitenkin sen verran, tällä päästään sellaiseen ratkaisuun ettei meidän tarvitse ajaa viljaa siitä kippausmontusta pois. Koskaan ei tiedä kuka sinne ajaa sitä viljaa, niin ei tarvitse muuta kuin muistaa mennä oikeasta ovesta sisään niin se riittää.
 

Miten rakennuspuoli sitten sujui?
Tero: Siilojen kokoamiseen oli ulkopuolinen tekijä, mutta aika pitkälti muuten tehtiin itse. Pohjatyöt alkoi silloin heinäkuussa kun Elyltä tuli lupa aloittaa, mutta sieltä löytyi ensin kalliota jota piti louhia. Sitten tuli märkä syksy väliin, puinneissa meni sitten niin kauan että päästiin oikeastaan vasta marraskuussa pohjalaatan tekoon. Tammikuussa siilojen kokoaminen oli jo päällä. Me teimme siinä itse kattoa ja kuivurikaappeja valmiiksi samalla kun siilonkokoajat teki siiloja. Huhtikuussa päästiin viettämään harjakaisia ja sitten lähdettiin taas kylvöhommiin välillä.
 

Millaiset kustannukset projektilla oli? Varmaan aika paljon säästöä saitte sillä, että teitte niin paljon itse.
J-P: Jos vertaa siihen että molemmat olisivat tehneet omat kuivurit, niin kyllä siinä on huima säästö verrattuna siihen. Se että siinä on se toinen kaatomonttu ja toinen kuivauskaappi, niin karkeasti arvioiden vain 10% tuli niistä lisäkustannuksia koko projektissa.
 

Perustitte tätä kuivuriprojektia varten osakeyhtiön JT-Nisu Oy:n. Millainen omistuspohja sillä on?
J-P: Se on puolet ja puolet, siinä on hyviä puolia kun pystytään jakamaan se osuus. Varsinkin rakennusaikana rahaliikennettä helpotti siinä, että saatiin alvit nopeasti käyttöön takaisin.
 

Miten käytännössä kahden tilan kuivaukset, miten jaatte niiden kustannukset?
Tero: Se on ihan käyttötuntiperusteinen, silloin se on selvää. Kuivaustunteja kun tulee kuitenkin aika paljon, energia on paljon edullisempaa, niin kuivaustunnin hinta pystytään pitämään aika järkevänä. Vanhoja kuivureita käytetään välillä myös tarvittaessa apuna, varsinkin jos jää pienempiä satseja.
 

Ovatko muutkin kuivanneet tällä teidän systeemillä?
Tero: On meillä jonkun verran ollut urakointia siellä, kun pystytään pitämään järkevänä se kuivauksen hinta, niin pitäisi olla suhteellisen houkuttelevaa.
 

Kuulin että teillä oli tulipalokin siellä käynyt, kertoisitteko vähän mitä siinä kävi?
Tero: Se oli onneksi iltapäivä kun se tapahtui, jos olisi yöllä käynyt niin olisi voinut käydä aika huonostikin. Poikani oli silloin käymässä kuivurilla ja oli mennyt sinne takakautta ja teki siellä omia askareitaan. Tiellä kulkenut ohikulkija näki poistoputkesta tulevan savua. Olin itse juuri pellolla ja puhuin puhelimessa pojan kanssa, kun kuulin ne ohikulkijan sanat sieltä, että poistoputkesta tulee savua. Sanoin pojalle että mene pistämään ensin kattila pois päältä että saadaan tuli sammumaan. Lähdin itse nopeasti paikan päälle eikä siinä onneksi montaa minuuttia mennyt, siinä vaiheessa lämpökenno oli kyljestään jo aika kirkkaan punainen. Saatiin pannu sammuksiin ja kun puhaltimet sammui, niin alkoi savu jo tukahtumaan. Palokunnan kanssa tyhjennettiin tavara tyhjään siiloon. Muutaman lämpökennon vaihto siinä oli seuraavana talvena sitten edessä.
 

Säikähdyksellä onneksi selvittiin. Mutta lopuksi, suosittelisitteko tällaista kaksoiskuivurisysteemiä muille?
Tero: Kyllä ehdottomasti, aika paljon kustannustehokkaampi, varsinkin jos saa onnistumaan kimpparatkaisuna. Sen saa kahden, miksei jossain tapauksessa useammankin tilan, ratkaisuna onnistumaan. Useamman tilan kanssa tulee tietysti hiukan vaikeammaksi, kun täytyy sitten tehdä jo niin monta kippausmonttua peräkkäin jos haluaa jokaiselle oman montun!

Meillä on siis yhteinen lämmönlähde ja muuten toimitaan yksittäin, mutta esimerkiksi kun Juha-Pekalla oli viime syksynä aika paljon syysvehnää, niin itselläni ei ollut vielä kuivauksia alkusyksystä, niin J-P kuivasi silloin molemmilla kaapeilla. Sitten taas loppusyksystä kun Juha-Pekalla oli puinnit valmiina ja itsellä vielä hiukan kesken, niin silloin minä kuivasin lopuksi molemmilla kaapeilla, eli saatiin tehokkaasti käyttöä.

Lisäksi yökäynnit pystyy jakamaan eli pystyy välillä nukkumaankin yönsä, kun toinen käy välillä katsomassa yöllä satsinvaihdot sun muut. Jos on kaksi satsia peräkkäin niin usein sen pystyy laskemaan aamuun sen homman, kun kuitenkin se kuivuri vaihtaa automaattisesti sen lämmön seuraavaan satsiin ja lähtee jäähdyttämään toista.