Viljacast, jakso 5: Kuivureiden paloturvallisuus

Viljacastin viidennessä jaksossa keskustellaan palotarkastaja Jaripetri Kinnusen kanssa erittäin tärkeästä aiheesta, eli viljankuivaamoiden paloturvallisuudesta. Kysymme myös pelastuslain parin vuoden takaisen muutoksen tuomista uusista säädöksistä kuivuriuunin nuohouksen suhteen.

Kaikki Viljacast-jaksot

 


Spotify

Youtube

 


 

Kertoisitko hieman itsestäsi ja toimenkuvastasi?
Nimeni on Jaripetri Kinnunen ja Varsinais-Suomen pelastuslaitoksella olen 16 vuotta toiminut palotarkastajana. Olen siellä päässyt tutustumaan maatilojen ja viljankuivaamoiden paloturvallisuuden oman työn ohella, ja näen sen tärkeänä asiana.

Kuinka paljon kuivuripaloja sattuu vuosittain?
Katsoin juuri tilastoja viime vuoden osalta niin meillä oli Varsinais-Suomessa neljä kuivuripaloa, tai oikeastaan yksi palo ja kolme rakennuspalovaaraa. Ne eroavat sillä tavalla että rakennuspalo on se että tuli on päässyt jo irti siellä ja rakennuspalovaara on se että on melkein syttynyt, että vilja vasta käryää. Siinä ne tehtävät oli viime vuoden osalta, voisi sanoa että oli vähän rauhallisempi syksy. Tulipalot ja niiden vaarat ajoittuvat yleensä sinne kuivauskauden alkuun ja sen jälkeen onkin rauhallisempaa.

Mistä kuivuripalot yleensä saavat alkunsa?
Voisi sanoa että kaksi kolmasosaa alkaa siitä, että pannusta pääsee jonkinlainen kipinä tai muuta orgaanista ainetta sinne kuivausilman joukkoon. Se voi olla ruostetta, ampiaispesä, viljaa tai jotain muuta, ja se sitten pannun lämmetessä menee sinne ilman sekaan ja sytyttää. Vähemmän on sitten niitä että palo lähtisi elevaattorista, sähkökeskuksesta tai muusta.

Missä prosessin vaiheessa kuivuri useiten voi alkaa palamaan?
Kyllä se yleensä on niin että toisessa kuivausvaiheessa. Ensimmäinen vaihe on nimenomaan tärkeä siinä, että se laitteisto ajettaisiin kuumaksi ennen kuivauskauden alkua, katsottaisiin että pannu on säädetty ja kaikki toimii niinkuin pitää. Monesti se lähtee sitten siinä toisessa vaiheessa kun on eka satsi kuivattu niin sinne on sitten päässyt jotain, eli monesti toinen vaihe on se kriittisin.

Kun kuivaamoa aletaan suunnittelemaan, niin mitä pitäisi jo siinä vaiheessa ottaa huomioon paloturvallisuutta ajatellen?
Tärkeää on että se kuivuri sijoitetaan oikeaan paikkaan. Tällä hetkellä on niin että rakennusten paloturvallisuusohjeissa otetaan siihen asiaan kantaa, ei ehkä suoraan kuivurin ominaisuudessa, mutta rakennusten välisissä etäisyyksissä kyllä. Siellä on maininta että kahdeksan metriä tulisi olla se rakennusten välinen etäisyys. Mutta siinä täytyy huomioida se asia, että jos siihen rakentamiseen saa tukea, niin silloin kuvioon astuu mukaan Maa- ja metsätalousministeriön ohje tuetusta rakentamisesta ja paloturvallisuudesta. Siellä määräyksenä on viidentoista metrin etäisyys ja se on tärkeää tiedostaa siinä vaiheessa kun lupaa haetaan.

Jos naapurin raja on lähellä suunniteltua kuivurin paikkaa, niin miten ne määritykset menevät?
Viidentoista metrin päähän rajasta saa tehdä. Jos on tarpeellista niin naapurin kirjallisella suostumuksella kuivuri voidaan tuoda lähemmäksi, ei kuitenkaan viittä metriä enempää. Tämä on ohjeistus tällä hetkellä.

Mitä turvavarusteita kuivaamolla tulisi aina olla käden ulottuvilla?
Laitteiston tulisi olla suunniteltu niin että siellä koneen toiminta ei pääse aiheuttamaan vaaratilanteita. Sen lisäksi siellä tulisi olla sammuttimia, sankoruiskuja ja vettä. Niitä ei voi koskaan korostaa liikaa koska sitten kun niitä tarvitaan niin on hyvä että ne ovat siinä käden ulottuvilla.

Mitä toimenpiteitä viljelijän olisi hyvä tehdä ennen kuivurin käyttökautta?
Tärkeää olisi tarkistaa pannun kunto, öljypolttimen säädöt, elevaattorihihnojen kireys ja muut yleiset huollot, mitä laitevalmistaja on ohjeistanut tekemään. Lisäksi pannu tulisi ajaa kerran kuumaksi ja samalla tarkistaa että varmasti kaikki toimii.

Entä käyttökauden aikana?
Olisi hyvä valvoa sen laitteiston käyttöä kuivauksen aikana, ettei jätä sitä oman onnensa nojaan. Sitten jos on näitä kiinteän polttoaineen kattiloita, niin niiden valvontaan tulisi eritoten kiinnittää huomiota, koska ne ovat herkempiä tietyllä tavalla aiheuttamaan ongelmia. Olisi hyvä myös varustaa se vaikkapa laitteistolla joka ilmoittaisi savusta.

Syksyt kun eivät ole toistensa veljiä, niin miten erilaiset sääolotilat vaikuttavat paloturvallisuuteen?
Syksy kun tulee ja yölämpötilat laskevat, niin siinä on se vaara että puhaltimen tuloilmaverkko saattaa mennä jäähän. Sitä kautta lämpötila voi sitten pannussa nousta. Jos ne varolaitteet eivät satu toimimaan ja kuivuriin menee liian kuumaa ilmaa, niin siinä on se vaara että vilja alkaa kytemään ja aiheuttaa tulipalon. Se tuloilmaverkko ja sen ympäristö kannattaa siis tarkistaa ja pitää puhtaana. Siinä kun isoja ilmamääriä liikkuu niin voi esimerkiksi kasvillisuutta imeytyä verkon läheltä puhaltimeen.

Entäs sitten käyttökauden päätyttyä, mitä toimenpiteitä silloin olisi hyvä tehdä?
Pannu kannattaa siivota, sinne on voinut lämmitysten aikana tulla ruostetta, niin poistetaan se sieltä ja jätetään talvea vasten hyvään kuntoon. Helpottaa sitten taas seuraavan syksyn käyttöönottoa. Jyrsijöiden tuhoja kannattaa myös ehkäistä siivoamalla ja imuroimalla pölyt ja irtonainen vilja, jätetään myös loukkuja varmuuden vuoksi, jotta sähkölaitteet pysyvät hyvässä kunnossa.

Pelastuslaki muuttui tuossa pari vuotta sitten ja aiheutti hieman kysymyksiä. Eli miten se ottaa kantaa näiden kuivuriuunien nuohoukseen?
Tällä hetkellä nuohousasetus ottaa kantaa asiaan niin, että öljylämmityskattilat ja kiinteän polttoaineen kattilat tulee nuohota kerran vuodessa. Nuohous tulee tehdä ammattilaisen toimesta. Viljelijä itsekin voi sen nuohota, mutta silloin virallisen nuohoojan tulee päästä sinne asia toteamaan, että nuohous on tehty asianmukaisesti. Joten kannattaa nuohouksen jälkeen jättää luukut vielä auki, jotta nuohooja pääsee arvioimaan. Pieni kustannus on ottaa se ammattinuohooja sinne, hänellä on tarvittavat välineet ja osaaminen, eli suosittelen nuohoojan palkkaamista.