Kertoisitko hieman lisää itsestäsi ja toimenkuvastasi?
Toimin Lähitapiolassa riskienhallinta-asiantuntijana ja päätoimialueena tällä hetkellä Loimi-Häme, eli Hämeenlinnan, Forssan ja Loimaan seutu. Toki muuallakin käyn ja teen paljon myös pääkonttorin suuntaan yhteistyötä juurikin näistä riskienhallinta-asioista. Tämä meidän maailmamme muuttuu niin kauhean nopeasti ja itse toimin yrittäjänä, eli olen maatilataustainen yrittäjä tässä hommassa.
 

Kuinka paljon Lähitapiolalla on maatilavakuutuksia?
Maatilasopimuksia on yli 70 000, ja kun mietitään että Suomessa on aktiivitiloja 45 000… Ei joka tilalla ole kahta sopimusta tehty, vaan siellä on perikuntia ja muita tällaisia, joille on jäänyt se sopimus, koska saattaa olla vanhat maatilarakennukset heidän nimissään. Tai on niin, että iäkäs pariskunta on jo vuokrannut peltonsa pois. Eli tämä on se yleiskuva tänä päivänä. Aktiivitiloja meillä on vakuutettuna noin 30 000, eli tuosta 45 000:sta meillä on aika hyvä osuus tällä hetkellä.
 

Kuinka suuri on tyypillisen suomalaisen viljatilan vuosittainen vakuutusmaksu?
Noin 1500€ on sellainen keskiarvo, kun katsotaan valtakunnallisesti. Toki sieltä liikutaan ihan sen maatilasopimuksen osalta muutamista kympeistä kun on muutama viljelyhehtaari, tai sitten voidaan puhua kymppitonneista, mutta siinä on jo kotieläintaloutta mukana. Mutta sitten siihen tulee muutkin vakuutukset mukaan, keskimäärin 2500€ on se kokonaisvakuutusmäärä. Siinä ei välttämättä sisälly vielä näitä henkilövakuutuksia, saatika sitten huomioitu näitä muiden tekemiä vakuutuksia, koska niitä on aika monella, kun tulee muiden toimintojen kautta.
 

Millainen on tyypillinen vahinkoilmoitus kun puhutaan viljankäsittelylaitteista?
Kyllä se on tulipalo. Tai sitten läheltä piti -tilanne, että sähkölaitteista on lähtenyt, tai siimahännät tehneet töitänsä ja on pureksittu johtoja ja siitä on lähtenyt palo. Sitten on nämä isäntien omat vahingot, että lähdetään peräkärry pystyssä montulta ja jääkin se ylälaita sieltä mukaan, kyllä näitäkin sattuu, mut ne on onneksi harvinaisempia. Kun väsyneenä tehdään niin sattuu kaikenlaista. Mielikuvitus ei riitä siihen, mitä sieltä tulee vastaan välillä.
 

Jos tilalle on palkattu ulkopuolista työvoimaa, niin pitäisikö viljelijän ottaa ylimääräisiä vakuutuksia?
Meillä ei ole tohelovakuutuksia, se olisi itse asiassa ihan hyvä tuote. Että kyllä se on yrittäjän vastuu siinä, että hän opastaa ja neuvoo työntekijäänsä ja se kuuluu tähän yrittämisen riskeihin. Toki laajat turvat hiukan ottavat koppia siitä jos kuitenkin käy vahinko, että esimerkiksi tulee päästettyä viljaa väärän lajikkeen päälle tai jopa päästetään rukiin päälle vehnää.
 

Annatteko ohjeistuksia vakuutussopimuksia tehdessä?
Meidän pääohjeet ovat nämä vakuutusehdot. Eli siellä on kerrottu kuinka täytyy olla sähkötarkastukset tehtynä ja sanotaanko niin että viranomaisten asetusten mukaisesti tulee olla kaikki tehtynä. Ja onhan meillä sitten ihan oppaana ”Maatilojen vahingontorjunta”, niin täältä löytyy esimerkiksi kuivureista oma osionsa. Ja tämä opas annetaan viljelijälle sopimusta tehdessä. Opasta kehitetään sitä mukaa kun maailma etenee, että nyt sieltä vielä puuttuu kaasukuivurit ja tällaiset, mutta perässä tullaan.
 

Miten se vaikuttaa korvauksiin, jos nämä ohjeistukset jäisivät noudattamatta?
Jos esimerkiksi ihan selkeästi tilalla on helukasa, isäntä käy tupakilla sen vieressä ja se syttyisi siitä, niin kyllä syy-yhteys huolimattomuudesta on aika raskauttava ja se voi olla jopa syy korvauksen eväämiseen. Mutta sitten huoltotoimenpiteiden laiminlyötni, kuivuri on siivoomatta, niin kyllä se alentaa jonkun verran korvausta, jos ei ole tehty niitä asioita mitä kuivurin toimittaja on esittänyt, että pitäisi kerran vuodessa tehdä. Valitettavan helposti näitä jätetään tekemättä.
 

Mainitsit tuossa aikaisemmin viranomaismääräyksiä ja heidän vaatimuksiaan. Vaativatko vakuutusyhtiöt lisäksi omavalvontaa?
Eivät vaadi. Viranomaiset vaativat omat dokumentoinnit, ja olisi hyvä jos nekin edes olisi täytetty. Jos me laitettaisiin vielä omamme, niin varmasti jäisi tekemättä. Pelkästään kotieläintiloilla pelastussuunnitelmat on tehtävä lain edellyttämällä tavalla. Onhan meillä sitten kun myydään leipäviljaa niin pitää meidän tietää mitä siellä laarissa on ja mistä se on tullut. Eli kyllä kirjanpito pitää olla kunnossa. Varsinkin sitten kun puhutaan luomutuotannosta, niin siellähän käy tarkastaja kerran vuodessa. Ei vakuutusyhtiöiden tarvitse keksiä tähän mitään lisää, nämä mitä viranomaiset vaatii, niin minusta se on jo aika hyvin, jos ne pystytään täyttämään.
 

Tarjoaako vakuutusyhtiö turvallisuuteen liittyen koulutusta?
Tämäkin tilaisuus on sellainen, lisäksi muiden yhteistyökumppaneiden kanssa ollaan aina valmiita lähtemään mukaan, esimerkiksi MTK, ProAgria, koneliikkeet, kaikki kauppiaat. Eli kun heillä on tilaisuuksia, niin pyrimme aina olemaan mukana, koska yhteistyöllä näitä asioita edistetään. Toki meillä on myös tämä opas jota jaetaan, mutta se on aika pieni asia ja voi olla että isäntä on niin väsynyt että se meneekin saunan lämmittämiseen. Onneksi on sen verran huonoa paperia ettei se pala kovin hyvin.
 

Teettekö maksuttomia tarkastuksia tiloilla?
Kyllä teemme. Varsinkin nämä joilla on isompia tiloja, niin siellä käydään ihan kartoitusteknisistä syistäkin jo tekemässä se turva- ja riskikartoitus. Näissä se ero on että me enemmänkin neuvomme ja ohjaamme tekemään esimerkiksi ne sähkötarkastukset, koska monesti vielä kymmenenkin vuoden jälkeen siilon tyhjennys tapahtuu kairan kanssa joka on jatkojohdon kanssa kiinni, niin se ei ole kovin hyvä juttu. Öljysäiliöistä välillä joudutaan myös keskustelemaan. Mutta ne on keskusteluja ja kyllä isännät on usein niin että ”Aijaa, tämäkin pitäisi korjata”. Että kyllä kun puhutaan näin neuvonnan näkökulmasta, niin ovathan he aika yksin näiden asioiden kanssa.
 

Vakuutuksissa kun puhutaan ikävähennyksistä, niin skenaariossa jossa kymmenen vuotta vanha kuivuri palaisi maan tasalle, niin miten vakuutusyhtiö käsittelee tämän?
Kyllähän sen jälleenhankinta-arvosta on silloin korvaus, jos voi osoittaa että siellä on muuten tehty kaikki asianmukaisesti. Jos aletaan miettimään erikseen jonkin hajoamista tai palamista, että esimerkiksi kuivaamon pannuhuone on tyypillinen mistä kysytään, niin pelkästään viranomaisten ikämääritys sille on 18 vuotta. Eli yhdeksän vuoden jälkeen menettänyt puolet arvostaan. Käyttöarvoahan sille jää aina, mutta uushankinta-arvo on aika lähellä nollaa, eli isäntä joutuu aika ison osan siitä pannusta maksamaan itsekin, jos se hajoaa. Mutta siinä pitää jokin rikkoontumissyy sitten olla, pelkkä kuluminen ei riitä. Toinen asia on sitten tämä hoitamattomuus, mikä yleensä tulee vastaan.
 

Kun pelastuslaki muuttui vuonna 2019, ja tähän viitattiin myös edellisessä jaksossa palotarkastajan kanssa keskusteltaessa, niin miten vakuutusyhtiö ottaa kantaa kuivuriuunien nuohoukseen?
Uunit ovat sellaisia, ja ovat aina olleetkin, että kerran vuodessa pitäisi nuohota. Nyt tuli kysymykseksi se, että tekeekö sen ammattinuohooja, ja ongelmana on myös se että mistä löydetään ne nuohoojat jotka ensinnäkin osaavat nuohota sen oikein. Tokihan he nuohoavat tuubit ja piipun, mutta kuivurin pannussa se tärkein onkin loppupeleissä se tuubien ulkopuolinen pinta ja se tila ihan sinne kuivaamon kennoihin saakka, joiden pitäisi olla puhtaat ja tyhjät.

Aika monesti se ongelma tulee siitä että siellä on kuitenkin se mehiläispesä, ja kas, ensimmäinen ja toinen kuivaus, niin jostain tulee savua, kun se pesä on tarpeeksi iso ja tippuu sinne. Se viljalaji mitä on kuivattu niin se on mennyttä, koska siinä on sitten savuvaurioita jo. Ja kyllähän tämä kuivaamoiden pannujen nuohous, niin sehän on tähän asti nojautunut siihen isäntävoimaan, ja onhan kuivurinvalmistajillakin ohjeistuksissa ollut että tietyssä vaiheessa vuotta pitää ne nuohoukset ja huoltotoimenpiteet tehdä.

Kuivuripaloihin suurin syy on se huollon laiminlyönti ja siivoamattomuus. Kyllä sen kuivurilla näkee heti että onko siellä mitään tehty, jos joudutaan kävelemään jyväkasojen päältä, paikat täynnä pölyä, niin on se hankala itsellekin työskennellä siellä, jos on joutuu sitä hengittämään. Se voi vaikuttaa myös työnteon huolellisuuteen, jos tarkkaavuus laskee.
 

Miten suomalaiset maanviljelijät ovat vakuuttaneet itsensä esimerkiksi sairauksien tai tapaturmien varalta?
Tapaturmien osalta hyvinkin. Onhan heillä toki Melankin vakuutukset, joihin sisältyy ne ammattisairaudet ja tapaturmat. Tapaturmien varalle on otettu kyllä lisäksi turvaa, ja nämä sairausvakuutukset ovat varsinkin vanhemmalla sukupolvella jääneet ottamatta, ja etenkin henkivakuutuspuoli on vähissä. Vanhemmalla sukupolvella alkaa olla ongelmana jo se, että terveysselvitystä ei saa enää läpi menemään.

Nyt onneksi nuorempi sukupolvi on valveutuneempi myöskin tässä työterveyshuoltoasiassa, koska siellä käydään tutkimassa se peruskunto, että onko kaikki kunnossa, niin sieltä tullaan myöskin tilalla käymään. Ja se on hyvin tärkeetä, että joku toinen katsoo niin kuin uusilla silmillä. Esimerkiksi vanhaan makasiiniin tehdyllä kuivurilla jossa on vielä puurappuset ja onkohan kaiteetkaan ihan paikallaan, niin tulisi ohjeistusta siinä. Valaistus on myös sellainen asia, koska nopeasti on totuttu siihen hämärään.

Jos on viljaa jäänyt vaikka puurappusten päälle, niin olen itsekin tullut joskus aikoinaan alas rappusia sellaisessa tilanteessa vanhalla kuivurilla. Siinä voi sitten sattua niinkin pahasti, ja kuka tekee siinä vaiheessa sitten ne puinti- ja kuivaustyöt? Siinä voi olla syksy aika sekaisin sellaisella tilalla. Toki jokaisen kannattaisi miettiä vähän sitä, että saisiko naapurista apuja, tai onko ketään joka pystyisi nämä työt hoitamaan. Monella ei kuitenkaan ole aikaa auttaa kuin ehkä viikonloppuisin, kun arkena ollaan töissä muualla.